Tänään siis, monen viikon, kuukauden ja vuoden jälkeen tapahtui se mitä kauan odotimme ja pelkäsimme. Rakas isäni nukkui pois aamulla. Ei mukava aihe kirjoittaa, mutta se helpottaa, joten haluan sen laittaa tänne.
Today happened the thing we had waited and feared for days, weeks, and a year. My dear father passed away this morning. It's not nice topic to write, but I want to do it because it helps me. Sain äidiltäni tietää suru-uutisen, joten en mennyt kouluun ja en varmaan mene huomennakaan vaikka onkin tärkeä koulupäivä. Sain tuntea isäni melkein 21 vuotta. Oloni on tietenkin tyhjä ja on koko ajan ikävä. Välillä itkettää ja välillä tuntuu ihan ookoolta, hetkittäin hyväksyy tapahtuneen.
My mother informed me about my father this morning, so I didn't went to school and I am sure that I won't go tomorrow. I got to know my father almost 21 years. My feeling are empty and I am missing him very much. Sometimes I want just cry and sometimes it feels okay.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti