 |
| piti sitten ottaa selfie junassa |
Jotenka. Tracon 9 on ohitse ja conidarraa on ollut tässä muutaman päivän.
Itse con meni loistavasti, vaikka lopputuloksena oli tyhjä lompakko ja kuolleet jalat.
Perjantai-iltapäivällä oli lähtö Tampereelle. Asetuimme Scandic hotelliin, joka oli alle sata metriä juna-asemasta. Tosin, lähdimme ensin bussilla, jotta matka tulisi halvemmaksi ja pysäkki oli 3,5 kilometrin päästä keskustasta. No, pieni lenkkeily tekee vain hyvää. :)
Ensimmäisenä iltana vain asetuimme hotellile ja muokkasimme, minä ainakin, omia cossejamme ja meitä majottautui neljä.
 |
| kuvaajana Mari Niemi |
Ensimmäisenä päivänä eli lauantaina, olin John Watson armeijaversiona, mutta voisi sanoa ettei kukaan minua tunnistanut. Tuli vain sitten käveltyä ympäriinsä. Tosin kuin yleensä, menin taidekujalle.
Jos itsekkin saisi joku päivä tarvittava määrä taidetta, voisi itse mennä semmoiseen myymään. Mutta sen vaan sanon, että ne olivat ihania. ostin julisteen, muutaman kirjainmerkin ja avaimenperän. Tuli mukava olo kun sai kaunista taidetta ja tuettua taiteilijaa.
Iltapäivällä juttelin Hetan kanssa seuraavan päivän esityskisasta. Kerron siitä hieman myöhemmin.
Ennen kuin conipäivä meni loppuun tuli nähtyä WSC -kisa. Voittajaesitys oli aivan ihana. Tykkäsin hyvin paljon.
Illalla sitten sain ihanan jalkahieronnan, sillä 11 senttiset korot ja kokemattomat jalat ovat loistava yhdistelmä. Yritin vielä sitten saada omaa cossiani valmiiksi.. Mikä meni tietysti viime tingassa seuraavan päivän aamuun, koska laiskuus iski.
 |
| kuvaaja: Juuso Matero |
Sunnuntaina olin sitten Sebastian Michaelis. Olenhan cossinut häntä aikaisemmin, mutta tällä kertaa onnistuin miltei täydellisesti. Paremmin ainakin kuin edellisessä Sebastian cossissani. :)
 |
| boccanille yaoin salatut kansiot |
No, aamulla oli pikkuinen kiire. Vaikka tulikin herättyä kuuden jälkeen, myöhästyin ilmoittautumisestani cosplaykisaan. Tosin, se ei haittanut. Oma parini, Heta, oli myös myöhässä, mutta pääsimme kuitenkin ilmoittautumaan.
Siinä sitten aamulla harjoittelimme esitystämme kahteen kertaan läpi. Täydellä improvisoinnilla ja kiitos mielikuvaharjoitusten, ei ollut täysi uuno-olo siitä mitä kuuluisi tehdä. :3 Sen jälkeen harjoittelimme ulkopuolella ja kiitos rakkaan Marin, hän antoi neuvoja mitä meidän kuuluisi tehdä ja harjoittelimme sen mukaan.
Iltapäivällä sitten oli täysi rukoileminen bäckärillä, että esitys menisi nappiin. Hävettää muutama kohta jonka sitten satuin unohtamaan esityksen aikana ja tekemäni ääninauha ei ollut niin hyvä kuin olisin halunut sen olevan...
No se ei kauheasti haitannut sillä yleisöllä näytti olevan hauskaa. Mitään sijoitusta ei tullut, mutta se ei haittaa. Tärkeintä oli, että me ja yleisö nautimme.
Nyt kuitenkin olen miettinyt vähän väliä mitä olisin voinut tehdä toisin. Ehkä joskus toiste menen cosplaykisaan ja tällä kertaa paljon valmistautuneenpana kuin ensimmäisellä kerralla.
Lauris kiittää ja kuittaa.